maanantai 8. heinäkuuta 2013

This planet is the most beautiful place I've ever seen

Kirjotan taas pitkasta aikaa tanne teille! Taalla on tapahtunut paljon kaikenlaista, enka varmaan muista kaikesta kertoa, mutta yritan parhaani. Edellisviikonloppuna (eli 27.-28.6) kaytiin lauantaina perheen kanssa sellasella upeella merenrannalla (nimea en nyt muista), jonka hiekka oli ihan mustaa. Lisaks siella oli myos jylhia kallioita, joiden huipulta katsottuna rannalla olevat ihmiset naytti pienilta pisteilta. Keli oli tosi aurinkoinen ja lammin, ihan kun ois kesa ollut! Scott kerto, etta taalla Uudessa-Seelannissa useimmiten lansirannikolla on tummia hiekkarantoja ja itarannikolla sitten vaaleita. Tieda hanta mista sellanenkin johtuu. 







Sunnuntaina taas kavin sellasen Adjoan kanssa Rangitotolla. Rangitoto on tulivuorisaari, jolle paasee Aucklandin keskustasta lautalla kymmenessa minuutissa. Koko saari on yhta viidakkoa ja siella on vaan muutamia taloja seka kraatterin yhdella reunalla sellanen rakennettu nakoalatasanne. Lisaks siella menee vaelluspolkuja ja pari yksinkertasta tieta. Siella siis patikoitiin muutama tunti lauttapaikalta ylos kraatterin reunalle ja takasin. Maisemat oli aivan ihmeellisia, samoin se erikoinen metsaluonto, mita ei voi oikeen sademetsakskaan sanoa. Luulen, etta se on jotakin jannaa subtrooppista metsaa. Maa-aines oli aikalailla mustaa laavakivea ja muutamissa kohdissa oli oikeen sellasia kunnollisia laavakivikertymia. Nisakkaitahan ei Uudessa-Seelannissa oo alunperin ollenkaan (jotain merileijonaa ja merinorsua seka lepakoita lukuunottamatta), vaikkakin myohemmin tanne on tuotu karjaa, lemmikkielaimia ja jostain kasittamattomasta syysta opossumeja. Nyt ne opossumit horjuttaa tata paikallista ekosysteemia syodessaan kaikkia endeemisia lajeja, niinku esimerkiks kiwi-lintuja. Sori, mun ajatus vahan karkailee! Eli pointti oli se, ettei oo nisakkaita ni ei ainakaan tarvinnut pelata mitaan metsan siimeksista yllattaen hyokkaavia petoja siella. Oli hauskaa ja kun oli evaatkin mukana, niin pidettiin evastauko siella kraatterin huipulla. Aurinkokin paisto niin ettei voinut muuta ku hymyilla. 

Adjoa 


Tana viikonloppuna taas lahdettiin kokonaisella autolastillisella vahan kauemmas, Coromandelille asti katselemaan upeita maisemia. Mukana oli kanadalainen Michelle ja saksalaiset Vi, Caroline ja Sinah. Lahdettiin ajamaan lauantai-aamuna suht aikasin ja oltiin parin tunnin paasta perilla. Matkalla piti ohittaa pari vuorta ja vahan jannitti niilla tuhottoman mutkasilla vuoristoteilla. No, onneks en sentaan ollu vastuussa ajamisesta! Saavuttiin ekana meidan hotellille (elika backpacker-hostellille), joka oli aivan aarimmaisen idyllinen ja suloinen! Kaytiin laheisessa kahvilassa syomassa lounasta ja sitten tehtiin kaupassa ruokaostoksia paivallista seka aamupalaa varten. Taman jalkeen suunnattiin sellaseen paikkaan kuin Cathedral Cove. Sinne oli 40 minuutin patikointimatka, mutta se oli kylla ehdottomasti sen arvosta. Sen lisaks, etta itse paanahtavyys on aivan mieleton, loydettiin polun varrelta myos paljon pienempia polkuja, jotka johtivat mita taydellisimmille pikkurannoille (tai sitten muuten vaan keskelle tiheeta metsaa). Cathedral Cove on sellanen paikka, etta tekis mieli rakentaa pieni bambumaja ja jaada sinne asumaan. Oltiin siella useempia tunteja, kun koko ajan jollakulla oli joku mita parhain syy jaada viela hetkeks. Valokuvattiin, istuskeltiin auringossa, juteltiin, ihmeteltiin, tutustuttiin muihin turisteihin, kirjoteltiin kaikenlaista hiekkaan ja Michelle kavi uimassakin. Sielta paastyamme jaatiin viela hostellin viereiselle uimarannalle ihailemaan auringonlaskua ja sitten vihdoin suunnattiin hostellin hulppeaan keittioon valmistamaan illallista. Oli mukavaa kokata porukalla ja hopotella kaikenlaista samalla. 

Cathedral Cove











Loistava kirja ja matkakertomus, tykkaan!


Aamulla herailtiin kukin omaan tahtiin, tehtiin pannukakkuja aamupalaks ja sitten lahettiin Hot Water Beachille viettamaan lamminta talvi(kesa)paivaa. Hot water beach on siis nimensa saanut siita, etta siella hiekan alla on parikin sellasta kuumaa lahdetta, joista pulppuaa lamminta vetta hiekkaan. Kun hiekkaan kaivaa kuopan, niin siihen muodostuu lampi ja mita isompi kuoppa, ni sita isompi lampi. Kaivettiin sinne siis oma iso lampemme ja lojuttiin siina hyvan aikaa, valilla vahan liiankin polttavan kuumassa vedessa. Merivesi sita vastoin oli jaakylmaa ja siella saattokin kayda vilvottelemassa, jos tuli liian kuumat oltavat. Iltapaivalla kaytiin laheisessa ravintolassa syomassa (soin ihan mielettoman hyvaa vegetortillaa) ja sitten lahdettiin ajamaan kotiin pain. Oltiin kylla tosi onnekkaita, kun sattu olemaan niin kesainen viikonloppu. Ei todellakaan ois mistaan voinu paatella, etta oikeesti oli talvi! 

Hot water beach ja Sinah


Pari viikkoa sitten loysin tieni paikalliselle kuntosalille, joka on kertakaikkiaan kylla ihan ku satumaa! Juoksumattojen, cross trainereiden, spinning-pyorien, sun muiden laitteiden lisaksi siella voi lammitella myos uimalla isossa uima-altaassa tai sitten menna ihan vaan tekemaan puhtaan uintitreenin. Lisaks lihaskuntolaitteita on tusinoittain enemman ku kotikylan pikkusalilla (joka on kylla silti kerrassaan hyva sali). Myos henkilokunta on ihanan huomaavaista; asiakkaita neuvotaan ja ohjataan ja osa henkilokunnasta saattaa jaada oikeen pitkaksiki toviks juttelemaan. Salilta loytyy myoskin hoyryhuone seka sauna (jalkimmaisessa tosin puutteena mm. se, etta veden heittaminen kiukaalle on kiellettya, alle 17-vuotiaiden saunassa kayntia ei katsota hyvalla ja yli viiden minuutin saunajaksoja suositellaan valtettavan, huoh..) Salikortti on aika kallis (22 dollaria/viikko eli 13.27 euroa/viikko), mutta ainakin se motivoi kaymaan siella suht tiheeseen tahtiin. Hintaan kuitenki sisaltyy salilla kaymisen lisaks henkilokohtanen harjotusohjelma, uima-altaat ja kaikki ryhmaliikuntatunnit (joita on paljon). 



Oon myoskin kaynyt lenkkeilemassa merenrannalla (taivaallista, vaikkakin hankalaa kun koko ajan tekis mieli pysahtya ottamaan maisemasta kuva) ja muuten vaan oleilemassa siella. Rakastan sita tunnelmaa, mika tuolla merenrannalla on; on kahviloita ja pienia puoteja, seka paljon ihmisia koirineen tekemassa sita sun tata. Kavin myos St. Heliersin kirjastossa, joka on ihan rannan tuntumassa. Vaikutti sellaselta paikalta, etta siella haluan kylla vierailla monesti viela vastasuudessakin. Arvokas, punatiilinen rakennus kaikkine kirjoineen keskella sita ihmispaljoutta on kylla oikein pyhatto. Ainakin melkein. Sillon tallon. Ainiin, kaytiin myos sellasen Nancyn kanssa kahvilla. Han asuu 900 metrin paassa mun luota ja vaikutti kylla mukavalta ihmiselta myos!

Ihanaa, kun on mehukone! 



Calebin kanssa pompittiin vahan trampoliinilla



Extrana viela kuva Blakesta ku oltiin kiipeilemassa! Se oli jotenki jaany
edellisesta paivityksesta pois! 




 Nakemisiin!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti