keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Lisää kuulumisia arkistoista!

Hei täällä taas! Laitan taas vähän 'vanhempia' kuvia ja juttuja näytille! ;)

Pari viikkoa sitten täällä oli iso viikonloppufestivaali Pasifika, jossa juhlittiin ja esiteltiin Tyynen valtameren valtioiden (mm. Hawaii, Tuvalu, Aotearoa (Seelanti), Fiji, Samoa, Kiribati, Cook islands, Niue, Tahiti ja Tokelau) kulttuureja. Mentiin sinne Selinan kanssa katselemaan ja tutustumaan ja nähtiinkin kyllä tosi paljon! Festivaalialue oli hurjan iso ja jokaisella saarella oli oma 'kylänsä', josta saattoi löytää paikallista ruokaa, käsitöitä ja taidetta sekä musiikkia ja tanssiesityksiä. Hawaijilta saatiin tuollaiset ihanat kukkajutut, joiden nimen kyllä jo unohdin ja lisäksi Samoalta ostin rannekorun, vaikka myöhemmin kyllä muistin etten yhtään tykkää pitää rannekoruja.. ;) Lisäksi syötiin vesimeloninpuolikkaat, joiden päälle oli laitettu jäätelöä. Se näytti olevan aika hitti ihmisten keskuudessa kookospähkinäjuomien ja täytettyjen ananasten lisäksi. 


Yhtenä iltana olin täällä talossa yksin, joten söin sushia ja katsoin aivan ihanan leffan! Niin Emma, käytin tuota erikoista punaista tarjoiluastiaa, mutta kun se sopi juuri niin täydellisesti sushin kanssa! 


Olisi kauhean kiva kirjoittaa tänne, että kaikki menee aina hyvin ja suunitelmien mukaan, mutta oikeasti kyllä pettymyksiäkin sattuu ja tosi harmillisia tilanteita. En oikein jaksa selittää tänne, koska se harmitti tosi pitkän aikaa, mutta meillähän oli tarkoitus Denisen ja Katjan kanssa patikoida 19 kilometrin Tongariro crossing eli Uuden-Seelannin suosituin vuoristovaellus. No ajoin sinne Tongarirolle silloin pari kuukautta sitten perjantaina töiden jälkeen 6 tuntia, niin että oltiin perillä vasta aamulla yhden aikaan. Hostellilla menimme nukkumaan ja aamulla ajettiin crossingin alkupäähän, jonka hostelli-isäntä meille näytti. Lähdimme patikoimaan ja se tuntui alusta asti kauhean rankalta. Tai sellaiselta, että sydän hakkasi ihan liian kovaa vauhtia päässä (niin, kuulen valitettavasti sydämeni äänen päässäni) ja alkoi hengästyttää ja lihakset puutuivat. Ei se ylämäki aivan hirveän jyrkkää ollut ja muut menivät ihan sujuvasti, mutta itsellä vauhti vain hidastui, kun sydäntä ahdisti ja keuhkoja ja sitten kaikkea muutakin. Muut sanoivat lopulta, parin tunnin kuluttua, että menen ihan liian hitaasti, ettei koskaan päästä perille, kun on pidettävä koko ajan taukoja. Että ehkä minun pitäisi kääntyä takaisin. Tuntui tosi hullulta koska oikeasti, oikeasti liikun säännöllisesti ja pidän terveydestä huolta, enkä mielestäni ole tosissaan missään heikossa kunnossa. Tai no, kai nyt selkeästi olin, kun heikotti niin. Ja itketti hirveästi ja turhautti ja tuntui, että muut olivat ilkeitä vain ja tahtoivat minusta eroon ja olisin niin halunnut jatkaa, mutta eivät he halunneet, että kaatuisinkin tajuttomana johonkin ylängölle yllättäen. Ja että kun olin niin kauan sinne ajanut. Ja voi, mitä kaikkea muuta tuli mieleen! Niin siis kävi, että Denise antoi minulle palan suklaata ja kävelin takaisin aloitusleiriin, mikä tietysti tuntui aivan äärettömän kamalalta ja hämmentävältä. Söin sitten eväät, jotka oli tarkoitus syödä vaelluksella ja sitten koitin kaikin keinoin tehdä oloni paremmaksi. Ajoin koko kansallispuiston läpi ja enemmänkin ja otin kuvia, luin kirjaa näköalapaikalla, kävelin pieniä kävelyreittejä, joita löysin ja lopulta illalla, kun muut olivat vieläkin vaelluksella, ajoin takaisin hostellille ja kävin ostamassa kaupasta suklaajäätelöä ja sitten vain söin sen. Eikä sekään auttanut eikä sitten mikään! Oli vain niin tyhjä ja pettynyt olo ja mieleen tuli asioita, niin kuin se, että kuulemma jotkut Blaken ikäisetkin saattavat käydä patikoimassa Tongariron luokkaretkellä ja että kuinka kauniita maisemia siellä ylhäällä olisi ollut ja uniikkeja ja sellaisia, kun ei muualla ole ja kuinka ihmeessä minua alkoi niin ahdistaa ja mikä minua vaivaa ja olenko heikko vain. Tein iltaruokaa muillekin tytöille, mutta he tulivat vasta, kun pasta oli jo jäähtynyt. Olivat täynnä adrenaliinia ja väsymystä ja uhkuivat voitonriemua, sellaista kuin suuren taistelun jälkeen, enkä minä ymmärtänyt yhtään. Ylhäällä oli kuulemma ollut järkyttävän tuulista ja sumuista ja suurin osa ihmisistä oli kääntynyt pois, tuulen takia tosin eikä vaikka heikon kunnon, ja paljon ei nähnyt, mutta kaunista oli ja kovin yhdistävä kokemus ja minua suretti olla eivätkä ollenkaan muistaneet kysyä päivästäni, mutta hymyilin silti.

Myöhemmin selvisi, että minulla oli aika paha raudanpuute tuolloin ja nyt syön rautatabletteja ja tuntuu siltä, että oikeasti jaksaa kaikkea paremmin. Mutta en sitten tiedä oliko se siitä johtuvaa se kauhean korkea syke vai mistä, vaan tavallaan kuitenkin auttaa uskotella itselleen, että jokin järkevä syy kaikelle on.  




Hostellilla suunittelin reittiä takaisin Aucklandiin odottaessani muita. 

Sunnuntaina ajoin sitten kotiin ja tytöt nukkuivat koko matkan ja pysähdyin Waitomo Cavesilla eli kiiltomatoluolilla, mutta muut tytöt olivat jo nähneet ne, joten menin yksin. Kävelimme oppaan perässä oudoissa luolastoissa, joissa oli valkoisia tippukiviä ja kauhean kaunista ja maagista ja lohduttavaa. Kuului kun vettä tipahteli vieressä kulkevan maanalaiseen jokeen. Ja kun vihdoin meidät laitettiin istumaan veneisiin ja käskettiin olla hiljaa, liu'uimme veneellä johonkin joen keskelle ja näimme katossa valtavasti kauniita tähtiä, kiiltomatojen jälkiä. Minusta se oli upeaa ja hiljensi mielen ja antoi rauhaa niin, että saattoi hymyillä. Voi kuinka ihmeellinen luonto osaa ollakaan! 

Kuva näköalapaikalta matkalla Tongarirolta kotiin. 

Mutta hei, yhdestä hauskasta retkestä en myöskään ole muistanut kertoa, vaikka se tapahtui jo viime vuoden puolella! Nimittäin käytiin Wilsonien kanssa päiväretkellä Raglanissa, joka on siis sellainen soma, pieni surffikaupunki! Laitan nyt vähän kuvia siitä! :) 



Loppuun vielä jäätelöauto ja varsin innokas Kaaleppi! 

Hejdå, kirjoitan pian viime viikonlopun Wellingtonin reissusta ja sitten onkin jo aika kirjoittaa tämän viikon asioista! Voi kuinka aika joskus rientää niin kovin, ettei huomaakaan! Heipsan! :)



















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti